Asunnon osto ja oman kodin kohtuullisuus

Joskus ne asiat ei menekään suunnitellusti. Olimme jo päätteneet mieheni kanssa, että voimme hyvin asua nykyisessä asunnossa vielä vuosia ja kenties ostaa sijoitusasunto tämän vuoden puolella. Tällä kertaa meitä pääsi yllättämään asia nimeltä unelmakoti.

Mahdumme ihan hyvin nykyiseen asuntoon eikä meillä ole oikein mitään järkevää perustetta uuden kodin ostoon. Kaikki on oikeastaan hyvin just näin.

 

Ei tosiaan ole mitään järkevää perustetta miksi ostaisimme isomman ja kalliimman asunnon – mutta pitääkö se olla järkipäätös?

Asunnon ostaminen on yksi elämän isoimmista päätöksistä ja mielestäni sitä tulisi harkita huolella. Asunnon ja asuntolainan kokoa tulisi harkita tarkkaan. Mitä jos perheen tulot muuttuvat radikaalisti? Korkojen nousu on puhuttanut taas kovasti viime aikoina, vaikka korot ei vielä lähdekään nousemaan niin tulisi korkojen nousuun silti varautua. On tärkeä laskea auki mitä koron useamman prosenttiyksikön nousu tarkoittaa omien kulujen kohdalla ja yleensä pankki antaa myös tämän tiedon neuvotteluvaiheessa. Kohtuullisuus on mielestäni hyvä (tässäkin) asiassa. En missään nimessä voisi ajatella asuvani unelmakodissa, mutta olla elämättä muuta elämää liian suuriksi mitotettujen asumiskustannuksien vuoksi.

Toki jokainen päättää itse omat asuntoasiansa, itse olen ajatellut meidän nykyisen kodin edustavan meidän tilanteessa kohtuullisuutta ja suhteellisen järkevää hankintaa. Olemme asuneet tässä jo viisi vuotta ja tämä tuntuu kodilta. Toki kaikki on suhteellista, mutta olen pitänyt siitä tilanteesta, ettei kodin kustannukset muodosta niin suurta lovea kotitaloutemme lompakossa. Järkevää olisi pitäytyä nykyisessä asunnossa ja sijoittaa ylimääräiset tulot jatkossakin.

Mutta.

Sitten tulikin vastaan se asunto. Siis SE.

Korkeat ikkunat, isompi parveke paremmalla merinäköalalla ja huikea kattokorkeus. Takkaa ei ole eikä pariovia, mutta niitä saa halutessaan kaupasta.

Täällä olen jo muutaman päivän(ja yön) tuskaillut järkipäätöksen ja ihannekodin välillä: eikö tämä nykyinen sopiva olekin kohtuullisen hyvä vaihtoehto – äh toisaalta, elämä on lyhyt ja just do it!

Jos ostamme tämän uuden asunnon se tarkoittaisi meidän kohdalla isompaa lainaa, emme halua koskea sijoituksiimme, vaan ottaisimme niiden verran enemmän lainaa.
Uuden asunnon osto tarkoittaisi minun asumiskustannusten napsivan palkastani n. 5 % lisäsiivun, joka mielestäni tuntuu melko kohtuulliselta. Järjellä en välttämättä tätä saa perusteltua itselleni, mutta toisaalta tämä ei myöskään ole täysin järjetön ajatus, vaan taloudellinen mielenrauhani säilyisi. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, että järjettömämpää minulle olisi valita asunto missä en viihdy vain siksi, että se olis taloudellisesti kannattavampaa kuin nykytilanne. Mikäli ostaisimme sijoitusasunnon ottaisimme siis myös lisää velkaa, mutta se on kuitenkin eri asia – onhan se silloin sijoitus, joka ei vaikuta päivittäiseen elämään eikä siihen muodostu tunnesidettä.

Googlettamalla asumiskustannukset suhteessa tuloihin avautuu ensimmäisen linkin takaa suuntaa antava ohje “enintään 40 prosenttia verojen jälkeen käsiin jäävistä tuloista saisi mennä asumiseen” ja tilastokeskuksen jutusta aukeaa hieman tarkemmin tilastoja suomalaisten asumiskuluista.

Mitä mieltä te olette kodista ja asumisen kustannuksista, mikä on teidän mielestä kohtuullista? Entä kuka maksaa ja mitä? Miten olette varautuneet korkojen nousuun? Nykytilanteessa asumiskustannukseni on n 17 % tuloistani(28% netosta). Maksamme asumisesta 50% 50%.

Sellaisia ajatuksia tänään. Huomenna asunnossa on näyttö, joten toivottavasti emme joudu samaan tilanteeseen kuin aiemman asunnon kohdalla.