Work-life balance

Keskustelimme tänään esimieheni kanssa töihin paluusta ja oli kiva todeta, että päivä päivältä work-life balance tuntuu olevan aina paremmin hallussa.
Koen, että nyt reilun puolen vuoden töihin paluun jälkeen tasapainoilu työn ja perheen välillä sujuu jo paljon paremmin. En väitä, etteikö edelleen ole niitä päiviä kun tämä pankkiiri toivoisi hieman vähemmän tinttailua niin puolitoistavuotiaalta pojaltamme kuin naapurikoirien juoksusta sekaisin menneeltä lehmän kokoiselta koiraltamme – varsinkin ninä päivinä kun olisi kiire konttorille ja mies on työmatkalla.

Silti päivät sujuvat jo ehkä meiltä kaikilta mukavammin ja olemme olleet itse asiassa todella vähän kipeenä, ottaen huomioon päivähoidosta tulleet uudet pöpöt, jotka usein pistää perheet koville päiväkotiuran alussa. Helpotusta arkeen saadaan vielä onneksi kun kesä pian koittaa ja vaatekerroksia ei enää tarvita niin paljon eikä jokapäiväiset vaunulenkit matkalla töihin ja päivähoitoon enää tunnu jäävuoren kiipeilyltä hame/jakkupuku ja citynilkkurit jalassa.

Näitä hektisimpiä hetkiä en tietenkään ehdi instagram storyissa kuvaamaan enkä pankkityössäni kuvaile tekemisiäni, joten helposti saattaa saada myös storyistä liian siloteltua kuvaa arjesta. Tosin yritän muistaa tuoda myös niitä arkisimpia hetkiä mukaan storyihin. Tärkeintä on mielestäni juuri tasapainoilu kaikessa, sillä varmistetaan se oma jaksaminen myös pidemmän päälle. Oma jaksaminen onkin saanut aivan uuden merkityksen viime vuosina.
Tänään itse asiassa juuri mietin tätä tasapainoilua ja miten tärkeää se onkaan: eilen söin rauhassa lounaan pitkän kaavan mukaan ja nautin aurinkoisesta talvisäästä ihanassa seurassa kun taas tänään vedin poikamme Ella’s smoothien laukkuni pohjalta konttorille kävellessä loskassa – ja teitenkin vielä tiputin sen maahan siinä kiireessä syödessä.

Onneksi työni on todella mieluisaa ja nautin töihin paluusta todella paljon, tässä on tietysti ollut opeteltavaa uudessa työminässä – enää pitkät työpäivät ei ole mahdollista tehdä samalla tavalla kuin ennen äidiksi tulemista ja prioriteetit täytyy oppia asettelemaan uusiksi. Tämän viimeisen vuoden aikana olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja se onkin aika mukava uusi asia.

Näissä kuvissa näkyykin yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista syistä miksi kuulumisia on tullut välillä vähemmän tänne blogiin ja uskon, että olette vahvasti samaa mieltä perheen kanssa vietetyn ajan tärkeydestä. Asiaa olisi vaikka kuinka paljon mitä haluaisin teidän kanssa jakaa, mutta just nyt aikani tarvitaan enemmän muualla.

Lisäksi olen viime viikkoina nukkunut aivan järkyttävän paljon, olen jo viikkojen ajan ollut uskomattoman väsynyt vaikka nukahdankin klo 21 pintaan ja herään vasta 07 jälkeen! Kymmenen tunnin yöunet useampana viikkona putkeen ei ole kuulosta minulta lainkaan. Tämä on todella poikkeuksellista minulle, sillä olen niin henkeen ja vereen iltaihminen, että olen aivan ihmeissäni kun ei ole enää sitä omaa aikaa iltaisin. Noh, tosin uni on todella tärkeää ja tiedän kevään piristävän päivä päivältä enemmän ja pian taas lyhyemmät yöunet varmasti riittää tuomaan tarvittavan energian.

Alkuviikko meni minulla melkoisessa sumussa kun niska ja hartiat olivat niin jumissa, että taju meinasi lähteä. Onneksi sain ajan tänään kiropraktikolle Simolle, joka on minut ennenkin pelastanut kivuista. Tosi moni itse asiassa tuntuu pelkäävän kiropraktikolla käyntiä, joten kuvasin instagram storiesin puolelle mun tämän päiväisen session, josta toivottavasti näkee ettei se satu lainkaan vaan päinvastoin – sieltä lähdin taas niin paljon kevyemmällä fiiliksellä kohti viikonloppua.

    
kuvat minusta, Vilma P

jakkupuku, InWear
paita, Claudie Pierlot

 

Huomenna perjantaina lähden töiden jälkeen teatteriin ystävieni kanssa ja sunnuntaina olisi brunssia luvassa, ihanaa ja aurinkoista naistenpäivää ja viikonloppua sinne teille!