Paluu arkeen tarkoitti meidän osalta kaikkea muuta kuin paluuta tuttuun ja turvalliseen. Vuoden äitiysloman jälkeen se hetki tuntuu jopa hieman epätodelliselta. Ja ihanalta. Ja pelottavalta. Ilmoitin jo heti ennen äitiysloman alkua, että vuoden päästä palaan takaisin töihin. Entä jos en palaakaan takaisin samaan tuttuun turvalliseen työympäristöön? Entä jos mieli muuttuu? Voiko se muuttua?
Tietysti se voi muuttua. Etukäteen on todella vaikea yrittää ennustaa miltä kotona äitiyslomalla oleminen tuntuu ja miten vauvan kanssa arki sujuu. Varmasti kuitenkin jonkinlainen mielikuva saattaa olla jo etukäteen muodostunut lasten kanssa kotona olemisesta ja siitä, miten pitkään siellä kotona sitten haluaa olla. Vaikka olen jo pitkään saanut henkisesti valmistautua töihin paluuseen tuli se sitten kuitenkin vastaan pienimuotoisena yllätyksenä(hei taas työasukriisit ja kiireiset aamut!) mutta onneksi positiivisena sellaisena. Työ kaikkine muutoksineen tuntuu aivan uskomattoman hyvältä ja energiataso iltaisin tuntuu olevan aivan eri luokkaa kuin kotona ollessa. Mielenkiintoinen työ ja lounastauot (siis miten mahtavalta voikaan tuntua aikuisten seurassa nautittu lounas, jonka saa syödä ihan r a u h a s s a?) tuntuu niin luksukselta, toivottavasti saan leijua tässä back to work -kuplassani vielä pitkään 😀
Minun äitiysloman päättyminen tarkoitti meidän osalta myös poikamme päivähoidon aloittamisen. Saimme toukokuussa aivan mahtavia uutisia, poikamme sai hyvän paikan perhepäivähoitajalta, jossa hän aloitti maanantaina.
Meille tämä ajankohta tuntuu juuri oikealta, poikamme tuntuu kaipaavan enemmän muutakin seuraa ja me aikuiset takaisin töiden pariin, vaikka kesäloma olikin aivan superkesä monellakin tapaa. Vaikka fiilikset ovat just nyt todella hyvät se ei tietenkään poista haikeuden tunnetta siitä, että erittäin tärkeä kausi elämässämme on nyt ohi ja meidän pikkumies kasvaa jo kovaa vauhtia isoksi, pian onkin jo hänen 1v syntymäpäivä! Miten söpöltä hän näyttikään kun dagis-reppu selässään saapasteli menemään kävelykärrynsä kanssa kuin mikäkin taapero, mihin meidän vauvavaihe katosi? No, kaikki hyvä loppuu aikanaan ja helpompaan suuntaan mennään, eikö vain? Ensimmäisenä hoitopäivänä W jäi tyytyväisenä leikkimään puistoon hoitajan kanssa, kun taas kahtena viimeisenä päivänä itku tuli kun jätin hänet hoitajan luo. Onneksi tiedän, että itku loppuu yleensä nopeasti ja loppupäivä meneekin sitten taas iloisemmissa merkeissä.
Pian on aika kääntää katse kohti syksyä, mutta ennen sitä on juhlan aika – viikonloppuna suuntaamme nimittäin Turkuun ja luvassa on mieheni siskon häät! Mekko ja kengät on jo onneksi hankittuna, joten siltä osin saan huokaista helpotuksesta – ei asukriiseilyä kiitos 😉
Kiva kuulla, että siellä teillä on hoitoonmeno sujunut mukavasti. Meillä on samanikäinen poika ja töihin palaan syyskuussa. Poika on kotona isänsä kanssa maanantait ja mun kanssa perjantait mutta ti-to päiväkodissa. Odotan innolla töitä mutta hoitoasiat jännittävät. Onko muutokset vaikuttaneet teillä unirytmiin? Onko poika ollut kärttyisempi tai rauhattomampi? Toivottavasti teillä sujuu uusi elämänvaihe kivasti!
Juuri tänään W itki koko matkan kotoa päivähoitoon ja ikävältähän se tuntui. Kuulemma hän kuitenkin oli lopettanut itkun alle minuutissa ja päivä oli taas mennyt hyvin. Mieheni on työmatkalla, joten hain poikkeuksellisesti Wn hoidosta ja sain omin silmin nähdä miten iloinen ja naireskeleva pikkupoika siellä oli vastassa, olipa kiva nähdä miten iloisena hän siellä leikki päivän päätteeksi!
Illat olivat ensimmäisen viikon hoidon aloittamisen jälkeen haastavat, W itki eikä meinannut saada unenpäästä kiinni. Nyt mielestäni se iltakiukku on taas tasaantunut. Yöt hän nukkuu edelleen heräämättä kertaakaan.
Minkä kokoinen päiväkotiryhmä on? Kiva kun voitte tehdä lyhyempää hoitoviikkoa, se tuntuu varmasti hyvältä 🙂 Meillä perhepäivähoitajalla on ryhmässä kolme muuta lasta (2v, 3v ja 4v) ja W on kuulemma päikkärit saanut nukahtaa hoitajan syliin, tänään oli kuulemma jo nukahtanut kiltisti päikkäreille suoraan sänkyyn 😀 Kaikkea hyvää sinne teille uuteen arkeen ja voimia sinne vanhemmille, aamuitkut eivät kuulemma kestä kauaa!
Kiitos kannustavista sanoista! Koska kyseessä on päiväkoti eikä perhepäivähoito, on ryhmä tietysti isompi, toki hoitajiakin on enemmän. Onneksi näitä pieniä on kuulemma siellä vain kaksi ja muut parivuotiaita. Kiva kuulla, että iltakiukku meni nopsaan ohi. Aamuitkuista olenkin kuullut samaa, etteivät ne kauaa kestä vaikka varmasti pahalta tuntuvatkin. Olen kuitenkin innoissani palaamassa töihin, uskomme, että tämä osa-aikainen hoitoviikko 3/4 on meidän perheelle kokonaisuutena paras ratkaisu. Tsemppiä teidän työsyksyyn!
Totta, yleensä hoitajia päiväkodissa taitaa olla n 1 hoitaja/4 lasta? Ja kyllä, lasten ikähaarukalla on valtavasti merkitystä, isommat lapset ovat jo niin avuliaita ja reippaita!
Tämä viikko on jo meidän pikkuinen hymyillyt kun hoitaja avaa aamulla oven, onneksi ei aamuitkut jatkuneet pidempään 🙂
Osa-aikainen hoitoviikko ja töihinpaluu kuulostaa kyllä niin kivalta, toivottavasti töihinpaluu sujuu kivasti ja työt antavat energiaa päiviisi!
Lounashetket töihinpalattua on parhautta. Tosin, ei mielestäni sen vuoksi, ettenkö olisi saanut syötyä rauhassa, vaan sen johdosta, että joku muu valmistaa sen. Etkö sinä saanut syödä rauhassa? Eikö lapsi nukkunut 1 (tai peräti 2 päiväunet)?
Totta, onhan se mukavaa kun saa istahtaa lounaalla valmiin salaatin kanssa pöytään! Tosin käytiin usein myös poikamme kanssa lounastamassa ystävien kanssa, välillä päiväunien aikaan ja välillä niiden jälkeen. Rauhassa syöminen on kieltämättä suhteellinen käsite: kotona ollessa tapasin ajoittaa aamiaisen päiväunien aikaan – olen naurettavan hidas syömään, joten ei välttämättä päikkärit riittäneet ruoan valmistamiseen ja syömiseen 😀 Mielummin syön rauhassa pitkään kuin nopeasti hotkien, en tykkää väkisin syödä nopeeta vaan sit mielummin olen syömättä ja syön mielummin rauhassa kun tilanne sallii 😉