Täällä ollaan vietetty viikonloppu kotona ja lenkkeillen, kesäviikonloput on ihan parhaita kun aurinko paistaa ja saa viettää koko viikonlopun ulkona perheen kanssa! Seuraava kotiviikonloppu meillä taitaa olla kesäkuun loppupuolella, tänään päivä menee pakkaillessa laukkuja ja huomenna lähdemme mummolaan Vaasaan viemään pikkuista hoitoon. Pääsen myös samalla tutustumaan ystäväni 3 viikkoa vanhaan pikkuprinsessaan! ♡ Meidän vauvamme tulee olemaan seuraavat kaksi ja puoli viikkoa Vaasassa mummolassa, sillä lähdemme kahdestaan mieheni kanssa matkoille Wieniin ja Sardiniaan. (edit: olin ilmaissut itseäni hieman huonosti, eli vauvamme ei suinkaan ole 2,5 viikkoa ilman minua, vaan olen mukana mummolassa Vaasassa ja lähden pidennetyille viikonlopuille mieheni kanssa sillä välin kuin äitini hoitaa meidän pikkuista) Hieman jännittää miten pärjään ilman meidän 9kk vauvaa, mutta tietysti olen samaa aikaa innoissani siitä, että saamme viettää mieheni kanssa kahdestaan laatuaikaa. Pakkaaminenkin aikuisten matkalle on aivan erilaista kun saa valita asut sitä mukaan mikä näyttää kivalta, eikä vain niitä käytännöllisiä vaatteita 😉
Olen aikaisemmin tehnyt postauksia DOPP liikkeestä Vaasassa täällä ja täällä, kyseessä on nimittäin minun suosikkiliikkeeni Vaasassa ja ilokseni Kata on avannut liikkeen myös Helsingin keskustaan.
Fiilistelin jo kesämekkojen lisäksi kaikkea ihanaa uutta vaatetta töihinpaluuta ajatellen, esim tämä tyylikäs vaaleansininen kauluspaita valkoisilla kauluksilla ja kauniilla yksityskohdilla oli jo aikasemmin ihastelemani kun piipahdin Katan liikeessä muutama viikko sitten.
Kannattaa muuten tutustua Katan blogiin jos kaipaat inspiraatiota naiselliseen tyyliin, joka sopii myös businessnaiselle. On ollut kiva huomata, että Kata on itse myös Helsingin liikkeessä aika usein, tiedän mistä voin käydä hakemassa apuja asukriiseihin taas syksyllä kun työt alkaa! 😉
Nyt pakkailu jatkuu, sillä lähtö on huomenna aamulla. Ihanaa sunnuntaita kaikille!
9 kk vauva 2,5 viikkoa mummolassa ilman vanhempia. Oikeesti?!?
Olen itsekin Vaasassa keskiviikkoon asti ja palaan Wienin jälkeen Vaasaan muutamiksi päiviksi, kunnes taas lähden lentokenttää kohti Sardinian matkaa varten. Pisimmillään olen ollut viikonlopun poissa Wn luota aiemmin
Siis lapsi ikävöi äitiään, oli miten nuori tahansa, äidin tuoksu, ääni jne. Aina olis hyvä mennä lapsen ehdoilla. En tuomitse ja uskon että vauvalla on oikein hyvät isovanhemmat.Itse en pystynyt oman ikäväni takia olemaan vauvan luota pois kuin päiväseltään jonkun tunnin. Mutta hyvää lomaa kuitenkin.
Kiitos, uskon kyllä, että poikamme viihtyy todella hyvin äitini kanssa, mutta kyllä täytyy myöntää, että hiukan jännittää… ei auta murehtia asioita etukäteen vaan aion nauttia hetkestämme kahdestaan.
Kyllä varmasti lapsi aina ikävöi äitiään, mutta haluaisin ajatella, että toiset lapset myös tottuvat elämään, jossa on myös muita tärkeitä ihmisiä kuin pelkästään äiti, esimerkiksi isi, isovanhemmat, kummit ja ystävät. Lapsen ehdolla tietysti mennään, mutta omaa aikaa on mielestäni myös niin tärkeää <3
Pakko kommentoida ensimmäistä kertaa blogiisi,kiitos kauniista kuvista ja arjen inspiraatiosta!:) olen itse kahden pienen lapsen äiti ja olet ilahduttanut postauksillasi montaa arjen kahvihetkeä:))
Mutta nyt minä haluan käyttää mahdollisuuttani kommentoida. Tämä on vain minun oma mielipide,ja tahdon tämän sanoa vain koska 9kk ikäisen lapsen jättäminen 2ja puoleksi viikoksi hoitoon on mielestäni pöyristyttävää ja kohtuutonta. Vaikka hoitaja olisi kuinka tuttu ja turvallinen,lapsesi on vielä vauva ja hän kaipaa ja tarvitsee äitiään. Oma aika on toki tärkeää jne mutta en itse nää tuossa tilanteessa yhtään mitään siihen viittaavaakaan että mentäisiin lapsen ehdoilla jättäen hänet noin pitkäksi ajaksi hoitoon. Ymmärrän että jokainen ihminen tekee omat ratkaisut ja tuntee omat lapsensa ja oman tilanteensa parhaiten jne,koska kuitenkin julkisesti jaat elämääsi niin varmaan itsekin ymmärrät että jotkut asiat saattavat kirvoittaa kommentteja ja jaka mielipiteitä puolin ja toisin. Lapsen aikakäsitys on erilainen kuin aikuisen,lapsi odottaa äitiään ja pinnistelee pitääkseen mielikuvan tutuimmasta hoitajasta mielessään.On totta että lapsen on hyvä tottua elämään muidenkin turvallisten aikuisten kanssa ja ymmärtää että hänen elämäänsä kuuluu myös isovanhemmat ja kummit jne,tätä pidän itsekin tärkeänä. Mutta ei siihen tarvita 2 ja puolta viikkoa mummin hoidossa 9kk iässä. Kumpa ymmärtäisit oikein mitä ajan takaa. Minusta tämä on vain niin kohtuuton aika pikkuiselle<3
Ohhoh, no kylläpä tänne blogiin oli kertynyt pahaa mieltä, pahoittelut siitä. Syytän kiireisen suomenruotsalaisen huolimattomuutta, sillä olin ehkä hieman huonosti muotoillut tuon tekstin. Lisäsin tosiaan nyt myös tekstiin sen saman asian minkä olinkin jo kirjoittanut jo eilen aamulla ensimmäiseen kommenttiin, eli en suinkaan ole 2,5 viikkoa poissa lapsestani, vaan olen siis mukana kyllä itsekin täällä mummolassa, mistä lähden sitten Wieniin huomenna ja sitten ensi viikon torstaina Saardiniaan. Olen siis poissa kaksi pidennettyä viikonloppua. Harmi, että tänne oli kertynyt pahaa mieltä, tämä ei varsinaisesti auta tätä "huono äiti"-fiilistä 😀
Tarkoitus on jatkossakin pitää blogiani hyvän tuulen paikkana, joten kiitos kommentistasi ja toivottavasti pahasta mielestä huolimatta pysyt mukana jatkossakin 🙂
Pitkä viikonloppu on myös ehdottomasti liian pitkä aika noin pienen lapsen kanssa. Oletko kuullut sellaisesta suosituksesta että 1-vuotiaan lapsen kohdalla vanhemmat voivat olla yhden yön poissa, 2-vuotiaan kanssa kaksi jne. Te olette ilmeisesti Wienissä 4 yötä ja seuraavalla reissulla 3.
Olemme kolme yötä Wienissä enkä usko tässä aiheutuvan mitään vakavaa vauvallemme, enhän minä muuten tuota matkaa olisi varannut. Kyllä, olen kuullut tämän suosituksen, mutta eiköhän tästä ole melko normaalia poiketa jos kaikki tuntuu olevan kohdillaan
Tutkimuksen näkökulmasta kuulostaa hurjan pitkältä ajalta olla erossa lapsesta. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan ajatuksiin YLEn artikkelissa https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/12/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon-erossa-vanhemmistaan tai ylipäätänsä lapsen kehityspsykologiaan. Tsemppiä!
Ei hätää, en tosiaan ole poissa lapsestani 2,5 viikkoa, vaan olemme mummolassa sen ajan kuten tuossa ensimmäisessa kommentissa mainitsinkin. Tarkensin sen vielä tekstiinkin, jottei kaikille tule turhaan paha mieli täällä. Luin itse asiassa itsekin tuon kyseisen artikkelin aiemmin ja jäinkin kaipaamaan hieman tarkemmin lähteitä tai tutkimuksia tms. Tämä taitaa olla todella herkkä aihe ja tämä ei varsinaisesti kyllä tee hyvää pahalle mielelle, jota tästä asiasta on. No, tätä kai tämä äitiys on, aina muut ovat kovasti mieltä suuntaan tai toiseen.
Voisitteko kuitenkin harkita ottavanne vauvanne sittenkin mukaan? Aika kuulostaa vauvalle todella pitkältä vaikka ilmeisesti tapahtuukin pätkissä. Oma aika ilman lapsia on tärkeää mutta ajattelen että vieläkin tärkeämpää on se ettei vauvalle tulisi noin pitkää pätkää erossa äidistään. Jokainen perhe tekee tietysti omat ratkaisunsa ja erossaoloja tulee esim. onnettomuuksien seurauksena jolloin äiti ei voi olla läsnä vauvan elämässä, mutta kehityspsykologisen tiedon valossa mietin kokemuksen rankkuutta vauvalle vaikka hoito olisikin hyvää.
Kiitos siitä, että olit lukenut ensimmäisen kommentin, missä mainitsinkin matkojen tapahtuvan pätkissä. Tarkensin asian nyt vielä tekstiin, jottei asia aiheuta turhaan lisää pahaa mieltä. Uskon kaikesta huolimatta, että pidennetyt viikonloput tekee hyvää meille kaikille.
… Ja tosiaan olemme aika paljonkin matkustelleet vauvan kanssa, joten halusimme myös hieman omaa aikaa. Sattumoisin matkat osuikin peräkkäisille viikonlopuille, mikä on ehkä sinänsä hyvä kun sitten äitini tuntuu varmasti entistä turvallisemmalta vauvallemme
Mukava kuulla että kyseessä ei ollutkaan kahta viikkoa eli viikko + viikko kuten ymmärsin tekstistäsi vaan kaksi pidempää viikonloppua ja välissä olet taas vauvan luona. Hyvää matkaa 🙂
Onko tosiaan oma aika ja matkustelu niin tärkeää, että kannattaa oma vauva jättää noin pitkäksi ajaksi muiden hoitoon??? Päivän pari voisin harkita jättäväni vauvan mummun hoitoon, mutta että noin pitkäksi ajaksi, uskomatonta.
Toivottavasti nautit omasta ajastasi ja matkustelusta kaikesta huolimatta…..
Kiitos, yritän nauttia ajastani tästä aiheutuneesta huolimatta. Kuten tosiaan jo ensimmäiseen kommenttiin vastasin eilen aamulla niin en ole vauvastamme poissa 2,5 viikkoa putkeen, vaan olemme siis mummolassa tässä yhdessä ja lähden välillä matkalle mieheni kanssa.
Moniko teidän tuttavapiirissä on lähtenyt matkoille 2,5 viikoksi ja jättänyt vauvan hoitoon? Niinpä. Ei varmasti ketkään koska se ei todellakaan ole ok. Varmasti isovanhempien hoito on hyvää mutta vauvan psyykettä ajatellen tosiaan aivan eri asia kuin omat vanhemmat. Minusta olisi kamala jättää samanikäinen vauvani edes muutamaksi yöksi kun tietäisin että lapsi ehtisi unohtaa minut sillä välin. Vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa mutta tämä ei todellakaan tarkoita vanhempien omia pitkiä ulkomaanmatkoja vauvavuonna! Alkoi ihan surettamaan tämä omaan napaan tuijottaminen.
Pahoittelut siitä, että olin huolimattomasti kirjoittanut tekstin, kyseessä ei siis ole 2,5 viikkoa ilman vauvaa, kuten nyt tarkensin tekstiin. Kaikkien täytyy tietysti edetä sopivalla tavalla, ei ollut tarkoitus pahoittaa muiden mieltä.
Et olisi julkaissut tätä, tuli hirveän paha mieli vauvasi puolesta =( Omaa aikaa olette ehtineet viettää käsittääkseni vuosikausia ennen lasta ja ehditte kyllä sitä viettää vielä pitkään. Tuon ikäisen vauvan tarpeet on vaan yksiselitteisesti laitettava oman halun edelle. En kyllä edes ymmärrä, miten voit haluta olla erossa hänestä noin kauan?
Äh, harmi ettet ollut nähnyt tuota ensimmäistä kommenttia, missä tarkensin asiaa. Lisäsin tarkennuksen nyt myös postaukseen, jotta säästytään entistä enemmän pahasta mielestä väärinkäsityksen takia.
Lapsesi vierastaa sinua todennäköisesti tämän lomasi jälkeen. Hänen täytyy luoda kiintymyssuhde siihen ihmiseen kuka häntä hoivaa. Ja äitisi asuu Vaasassa, joten kovin tuttu hän ei oletettavasti ole lapsellesi. Vaikka äidillesi lapsi tuntuu varmasti todella tutulta niin lapsen aivot ovat erilaiset. Olisiko kannattanut ensin nähdä maailmaa ja sitten tehdä lapsia? Tai sitten malttaa muutama vuosi omien matkustushalujen kanssa? Tai ottaa lapsi mukaan? Just asking..
Hyviä kysymyksiä ja pointteja, voin kertoa, että asioita on tullut pohdittua yhdestä jos toisestakin näkökulmasta. Just sayin
En minäkään ymmärrä, olisit jättänyt kertomatta tämän. Suurin osa ihmisistä ei kehtaisi tällaista julkaista, kun nykytiedon valossa teette nyt vauvalle ison karhunpalveluksen. Mut kivaa lomaa hei sitten vaan!
Tarkensin tosiaan jo ensimmäiseen kommenttiin eilen aamulla, että en ole lähdössä 2,5 viikoksi pois. Harmi, että tämä aiheutti pahaa mieltä.
Kaksi melkein peräkkäistä reissua kuulostaa melkein pahemmalta. Muutamassa päivässä vauva taas oppii tunnistamaan sinut ja saa uuden hylkäämiskokemuksen kun äiti 'sattumoisin' lähtee uudelle matkalle. Ei pieni lapsi ymmärrä tätä mitenkään. Vaikka matkat olisivat vaikka 5 päivän mittaisia kumpikin on sekin P I T K Ä aika pienelle vauvalle joka odottaa vanhempiaan takaisin joka hetki kunnes unohtaa.
Totta, sekin voi pitää paikkansa. Täytynee katsoa, miten asiat etenevät, tarkoituksena on tietysti tehdä asia hyvässä hengessä eikä väkisin lähteä matkalle jos ei se sovi perheellemme.
Hienosti olet jaksanut Jessica vastata kaikkiin ikäviin kommentteihin positiivisessa hengessä. Toisten valintoja on niin helppo ulkopuolelta arvostella. Itse olen sitä mieltä että yleensä jos ei ole mitään positiivista sanottavaa, kannattaa olla sanomatta mitään. Ihania lomareissuja teille!
Tehtiinköhän nyt kärpäsestä härkänen?
Kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogistasi <3 Minulla on muutama viikko teidän pikkuleijonaa nuorempi poikavauva. Löysin blogisi jo odotusaikana ja oli kyllä ihanaa "odottaa yhdessä" 🙂 Itsellä taloudellinen tilanne ei salli matkustelua, mutta blogisi kautta olen päässyt huikeille nojatuolimatkoille. Ihanaa piristystä vauva-arkeen <3
Kun luin postauksesi ensimmäisen kerran, ymmärsin itsekin, että lähdette 2,5 viikoksi reissuun ilman lasta. Mietin mielessäni, että kuulostaapa hurjalta, etenkin kun itse en ole arvannut jättää meidän pikkuista vielä edes yhdeksi yöksi mummolaan. Kaksi pidennettyä viikonloppua on kuitenkin aivan eri asia kuin 2,5 viikkoa, etenkin kun yksi viikonloppu ilman äitiä on jo koettu.
Olet alusta asti jättänyt lapsesi rohkeasti muiden hoitoon ja olette reissanneet lapsen kanssa pitkiäkin matkoja. Näin ollen hän on jo tottunut eri hoitajiin ja olemaan "kotonaan" erilaisissa paikoissa. Meidän pikkuinen sattuu olemaan varustettu aikalailla haastavalla temperamentilla ja sen vuoksi olen ollut liiankin arka viemään häntä kiukuttelemaan ihmisten ilmoille tai hoitoon muiden riesaksi. Siispä hänestä on kehittynyt melkoinen kotihiiri ja mammanpoika. Ei hyvä sekään…
Minulla ei ole tapana kommentoida blogeja, eikä ollut tarkoitus nytkään komentoida. Ilkeämieliset kommentit saivat minut kuitenkin tekemään tällä kertaa poikkeuksen. Lapset ja elämäntilanteet ovat kaikilla erilaisia ja jokainen kasvattakoon oman lapsensa omaan palettiinsa sopivaksi. Siksi koen, ettei minulla tai kellään muullakaan ole oikeutta (tai edes pätevyyttä) kommentoida ääneen ratkaisujasi lapsesi suhteen.
Rakas Jessica, ethän siis välitä näistä kommenteista. Teet omaa lastasi koskevat ratkaisut kuten parhaaksi katsot välittämättä vähääkään seuraajiesi mielipiteistä. Yksikään lapsi ei mene kerrasta rikki. Kokeilette nämä reissut ihan rauhassa ja hyvillä mielin. Voin taata, että huomaatte kyllä jälkeenpäin, mikäli lapsenne mielestä järjestely ei ollut hyvä idea. Oman kokemuksenne (ei muiden mielipiteiden) pohjalta voitte sitten jakossa puntaroida, otatteko pikkuleijonanne matkaan mukaan vai saako hän jäädä vastaisuudessakin mummon hoiviin 🙂
Moi!
Pakko on kommentoida tätä pitkää aikaa erossa pikkuvauvasta. Olen ollut 2 vuotiaana sairaalassa toisella paikkakunnalla 2kk. Vanhempani eivät päässeet minua tapaamaan, silloin ei oltu töistä poissa lapsen sairauden vuoksi… Vihdoin kun koitti kotiin pääsyn aika en reagoinut vanhempiini mitenkään. Vieraantumista siis tapahtui mutta ei mielestäni mitään peruuttamatonta 😉 Huoletonta lomareissua teille!
t.Johanna
1,5-vuotias esikoinen oli kaksi yötä erossa minusta kun synnytin kuopustamme. Kun palasin kotiin, hän itki tuntikaupalla niin ettei saanut henkeä. Poissaolon paikkaamiseen kului pitkä aika. Kahden yön erossaolo oli liikaa esikoisellemme silloin. Toisaalta – en voinut olla synnyttämättäkään. Sen jälkeen olen ollut poissa max. tunteja.
Uskon, että jokainen äiti ja isä yrittävät parhaansa. Olette varmaankin miettineet asiaa paljon ja tiedätte nämä erossaolon "säännöt" toistamattakin. Vauva kertoo teidät jälleen nähdessään, oliko reissu hänelle liikaa. Sitä kannattaa mielestäni kuunnella.
Seuraan ihanaa blogisi Jessica, en ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt halusin kirjoittaa.
Lapseni ovat nyt 19 ja 23 vuotiaita. Menin äitiyslomani jälkeen heti töihin, koska muuta vaihtoehtoa minulla ei ollut silloin. Miehelläni ja minulla oli epäsäännölliset työajat, lisäksi olin usein työni vuoksi poissa viikonloppuja tai arkena useita päiviä. Koska miehelläni oli epäsäännöllinen työaika, lapsemme olivat usein öitä isovanhempiensa luona hoidossa. He eivät jääneet sinne itkien, koska paikka oli tuttu ja heillä siellä mukavaa! Iloisina haimme myös heidät sieltä.
Lapsemme eivät kärsineet kun olivat välillä erossa meistä. Heillä oli / on turvallinen koti ja vanhemmat joihin he ovat aina voineet luottaa.
Kaikkia asioita ei aina voi tehdä lapsen ehdoilla ja välillä voi antaa aikaa myös itselleen ja parisuhteelle. En usko Jessica, että lapsellenne on mitään haittaa siitä, että hän on hoidossa äitisi luona. Päin vastoin, hänen on vanhempana helpompi olla vaikkapa ystävänsä luona yökylässä tms. Nauttikaa matkoistanne ja sitten taas kotielämästänne!
Ei näistä kasvatusoppaisiin ja tieteellisiin tutkimuksiin viittaavista äideistä kannata niin välittää. On lapsista kasvatettu kunnon ihmisiä jo ennen mitään oppaita ja tutkimuksiakin. Muiden äitiyden ja kasvatusperiaatteiden kommentointi kertoo mielestäni vain kommentoijan omasta epävarmuudesta omassa kasvatustyössään. Yhtä viisastenkiveä ei ole eikä tule. Olisi muutenkin fiksua sopia äitien kesken "työrauhasta" ja käyttää muiden asioiden analysointiin käytetty aika mieluummin vaikka siihen omaan ainoalla ja oikealla tavalla kasvatettuun kullannuppuun��
Itse hätäännyin, koska mulla oli turvaton lapsuus ja oikeasti mummoni hoiti mua ensimmäiset kolme vuotta enemmän kuin oma äiti. Myönnän että tein tuonne aikaisemmin kommentin ihan oman kokemukseni perusteella. Olen aikuisiän kärsinyt menneistä, vaikuttanut persoonallisuuteen tuo turvattomuus. Jessica korjasikin tekstiin että oli väärinkäsitys tuo 2,5 viikkoa. Asia on ihan ok minun puolestani. Tsemppiä.
Kolmen nyt jo aikuisen lapsen äitinä hieman vierastan tällaista hyökkäystä Jessicaa kohtaan, jopa sen jälkeen kun hän tarkensi asiaa. Jokainen perhe tekee omat valintansa ja jokainen perhe on erilainen. Omista lapsistani voin sanoa, että kuopusta ei olisi voinut jättää minnekään tuon ikäisenä, koska hän oli hyvin kiinni minussa. Keskimmäinen ja nuorimmainen taas olivat aivan erilaiset. Menimme siis aina lastemme ehdoilla, mutta jos olisin alkanut tekemään valintoja toisten äitien kokemusten perusteella, niin olisin todennäköisesti toiminut vastoin omille lapsilleni sopivia tapoja. Aivan samoin on muidenkin perheiden kohdalla, siksi en koskaan kommentoi toisten tapoja toimia. Se, että äiti on susi toiselle äidille, ei paranna lasten hyvinvointia vaan juuri päinvastoin.
Aikoinaan kun olin itse vauva, sairastin useita kehkokuumeita ja silloin oli tapana, etteivät vanhemmat saaneet ollenkaan tulla sairaalaan, jottei lapselle tulisi suru puseroon. Siellä siis oltiin viikkokaupalla ilman, että nähtiin edes vilausta vanhemmistamme ja mitään traumoja ei siitä ole jäänyt. Tämän lisäksi äitini (äitiysloma oli kolme viikko) oli siihen aikaa harvinaisuus eli esimies suuressa kansainvälisessä firmassa ja oli pitkillä työmatkoilla tasaisin väliajoin. Näinä aikoina isäni hoiti minua iltaisin ja öisin töiden jälkeen, mutta muuten olin isoäitini hoidossa. Siitäkään ei jäänyt traumoja. Paremminkin päinvastoin, muistelen häntä eräänä tärkeimmistä ihmisistäni koko silloisessa maailmassa.