Ystävät mökillämme ja aurinkoinen juhannusaatto olivat ehdottomasti parasta tänä juhannuksena. Ja tietysti ruoka, vaikka perinteinen silli, toast skagen ja graavilohi jäikin omalta osaltani tänä vuonna väliin. Tuli toden teolla syötyä koko juhannusviikonlopun, ruokaa ostettiin taas hieman liikaa vaikka alustavaa ruokalistaa tulikin karsittua.
Vaikka tällä kertaa ei tullut tehtyä pitkiä kävelylenkkejä tai käytyä Arkenilla syömässä tuli silti taas todettua, että Raippaluoto on vaan niin kaunis paikka. Sillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni.
Muurlan* herkät Tommy Tabermannin runoilla koristetut viinilasit sopivat mielestäni todella hyvin juhannuskattaukseen ja juhannustunnelmaan. Kauneinta kattauksessa oli kuitenkin tietysti tuo puinen kalatarjotin, jonka olen tehnyt tasan 20 vuotta sitten! En tiennytkään, että vanhempani olivat sen säästäneet ja ylpeenä käytin sitä kattauksessa niin aamupalapöydässä kuin illallispöydässäkin 😉
Kukkaseppelettä en itse saanut aikaiseksi tehdä, mutta onneksi ystäväni osasi tehdä kauniin kukkaseppeleen meille, se jos jokin kuuluu juhannukseen, eikö vain?
Juhannuksen käytetyin vaate oli purjehdustakin, villasukkien ja Hunter kumisaappaiden lisäksi Seraphinen valkoinen maksimekko. Olin säästänyt blogin kautta saadut Supergan* valkoiset tennarit juhannusta varten ja ne pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön. Isin crocsit taisivat myös olla aika kovassa käytössä 😉 Gantin huppari oli hyvä lisä auringon laskiessa. Lauantain sade ei ehkä haitannut yhtä paljon kuin uskomaton määrä hyttysiä. Vaikka olenkin Vaasasta kotoisin en vaan koskaan lakkaa hämmästelemästä miten paljon niitä hyttysiä voikaan olla! Jos pääkaupunkiseudulla koetaan niitä olevan paljon suosittelen ehdottomasti tekemään hyttysekskursion Pohjanmaan saaristoon.
Juhannuksen kovin uimari oli selkeästi koiramme Albert. Albert nautti täysin siemauksin ja kävi useamman kerran päivässä uimassa ja juoksenteli pitkin pihaa ja terassia märkänä- ehkä siinä onkin se syy, miksi yhteiskuvat meistä jäi ottamatta tänä juhannuksena. Tai no, kyllähän meistä tuli otettua yhteiskuva! Albert nimittäin päätti käydä kuvaussession aikana vähän kierimässä alamäkeen, joka on hänen lempipuuhaa, kuten tässä alemmassa kuvassa näkee 🙂
Kovasti meinaa väsyttää juhannuksen jälkeen, yötön yö on ihanan taianomainen, mutta ah niin voimia vieviä. Toisaalta leppoisat päivät mökillä ovat siihen hyvä vastakohta, kun päivät alkoivat puoliltapäivin tunteja kestävällä aamiaisella, jonka jälkeen olikin jo aika ruveta valmistamaan seuraavaa ateriaa. Pidennetyn mökkiviikonlopun jälkeen täytyy sanoa, että oma sänky ja lämmin suihku tuntui luksukkaalta.
Eilen meille tuli vieraita yökylään ja tänään meidät on kutsuttiin illaksi grillijuhliin. Luulenpa silti, että yritän päästä tänään ajoissa nukkumaan 😉
Hah hah. Joo ei täällä pääkaupunkiseudulla tiedetä mitään hyttysistä. 😀 Itse olen, Pohjois-Pohjanmaalta, Limingasta ja voin sanoa, että isoin kulttuurishokki tänne päin muuttaessa oli hyttysettömät illat.
Me mieheni kanssa, käytännössä katsoen, miltein nukuimme juhannuksen yli. Olimme vieraisilla minun äitini ja isäpuoleni luona, jossa lapsellamme oli niin paljon seuraa ja leikittäjiä, että me ehdimme hoitamaan kroonista väsymystämme.
Hih, muistan itsekin sen taivaallisen tunteen kun huomattiin tänne Helsinkiin muuttaessa, että täällähä voi nauttia metsässä ja rannoilla täysin ilman hyttysiä! :'D
Se kuulostaa aika yäydrlliseltä juhannukselta, itsellekin olisi tehnyt hyvää levätä kunnolla 😉 ihanaa kun teillä oli hoitajat apuna!
Voi Albert!
On se <3